Vuoksen Soutaja vuodesta 1996

Liityin Helsingin Soutuklubiin vuonna 1979, seitsemäntoista vuotta myöhemmin vaihdoin seuraa koska halusin kehittää soutua Imatralla. Helsingin Soutuklubin henki seurasi minua ajatuksissani. Olin saanut kasvaa innostavassa ja miehekkäässä ympäristössä jossa tunsin olevani osa joukkoa. Vietimme HSK:n soutajien kanssa paljon aikaa yhdessä. Lepopäivinäkin askel toi Kaisaniemen rantaan koska paikka ja ihmiset vetivät puoleensa. Klubin henki oli erinomainen, halusin luoda Imatralle samanlaisen ilmapiirin ja joukkuehengen. En vähiten siksi että halusin itse kuulua joukkoon ja samalla tarjota imatralaisille mahdollisuuden harrastaa soutua. Muutto Imatralle askarrutti lähinnä HSK:n takia, harmitti lähteä Klubilta koska se oli ollut valtavan suuri osa nuoren miehen elämää.

Vaja

Vaja Vuoksen rantaan nousi vuonna 1997. Hups, tänä vuonna olisi syytä pitää vajan kymmenvuotisjuhlat! Vajalla on eletty hienoja hetkiä, mutta monesti olen ihmetellyt sitä miksi harrastuksemme ei vedä paremmin ihmisiä puoleensa. Muualla monessakin maassa olen nähnyt erilaisia vesistöjä, jotka vetävät puoleensa, mutta eivät yllä lähellekään Vuoksen tasoa. Esimerkiksi aikamme soutuikoni Vaclav Chalupa on kotosin kaupungista jossa soutujärven pituus on vain 1000m! Ehkä on niin että vettä on Suomessa tarjolla niin paljon että se on kärsinyt inflaation.

Liiga

Liigan alku oli ennen kaikkea toiveikasta aikaa. Uskoin vahvasti siihen että Vuoksen Soutajat voittavat liigan muutaman vuoden jälkeen myös miehissä. Naiset hoitivat leiviskänsä ja ovat voittaneet liigan lähes poikkeuksetta. Miesten osana on ollut niellä tappion karvasta kalkkia vuodesta toiseen. Samalla junioritoiminta on pysynyt pienenä, ehkä nykyhetkeä lukuun ottamatta. Tällä hetkellä innokkaita junioreita on jo reilu kourallinen, YES! Olen miettinyt monesti sitä miksi Vuoksen Soutajat eivät ole läheteneet sellaiseen lentoon kuin villeissä unissani kuvittelin. Ehkä olin liian innokas, ehkä hankimme kalustoa liian helposti ilman yhteisiä ponnistuksia, ehkä meiltä puuttui aina muutama kova soutaja jotka kahdeksikko kulkeakseen tarvitsee, ehkä en osannut valmentaa kahdeksikkoa, ehkä soutukulttuuri ei ole tehnyt Imatralle pesää siksi että nuoriso katoaa Imatralta muualle opiskelemaan, ehkä päätin asiat liian yksioikoisesti ilman että seura sitoutui ajatuksiini, kuka tietäisi vastauksen, ehkä seurassa ei ollut tarpeeksi rooleja tarjolla? Seurassa on hyviä ihmisiä, älköön kukaan ymmärtäkö tätä arvosteluna niitä kohtaan ketkä ovat mukana, vaan lähinnä pohdintana jossa etsin vastausta siihen että miksi emme ole saaneet mukaan suurempaa joukkoa innokkaita ihmisiä. Olen halunnut olla innostava, mutta koen että olen epäonnistunut siinä.


Tulevaisuus

Mihin seuramme menee? Haluammeko etsiä kykyjä ja yrittää luoda jotain joka kestäisi pidempään kuin muutaman vuoden? Haluaisin että Vuoksen Soutajiin olisi kunniakasta kuulua, että ihmiset pysyisivät seurassa mukana oman soutu-uransa jälkeenkin yksinkertaisesti siksi että seura on HYVÄ, ja ihmiset haluaisivat kuulua siihen. Ihimisen onnellisuutta on tutkittu ja todettu että ihmisen tekee onnelliseksi se, että saa kuulua johonkin. Itse haluan kuulua soutuseuraan jossa vallitsee oikea urheiluhenki ja yhteenkuuluvuuden tunne. En halua että seura on riippuvainen minusta, näen mieluummin että seurassa ja sen hallituksessa olisi aktiivisia ihmisiä joilla olisi innostusta ja tulevaisuudenkuvia kehittää seuraamme kohti tulevaisuutta. Omasta tulevaisuudestani en tiedä. Kilpaillakseni minun olisi harjoiteltava. Täytän ensi vuonna 44 vuotta ja soutu-urani on silloin kestänyt 30 vuotta. Olisiko minun aika tehdä jotain muuta? Tällä hetkellä kunto on ainakin huonompi kuin koskaan viimeiseen lähes kolmeenkymmeneen vuoteen, ja ajan löytäminen omaan urheiluun on yhä vaikeampaa. Valmentaminen? Kykyjenetsintä? Seuratoiminnan kehittäminen vai jonkin uuden harrastuksen kokeileminen? Vaikeita kysymyksiä. Mitä voin tehdä Vuoksen Soutajien hyväksi jotta todellinen soutukulttuuri alkaisi itää seurassa?

Veikko
No answers, just questions...

Etsimme Soutuspinning vetäjiä!

Hei,

Soutuspinning on seuramme tärkein tulonlähde. Soutuspinnig mahdollistaa kesällä mm. hyvän harjoitus- ja kilpailukaluston ja soutusalin käytön kaikille (koululaiset, junnut, aktiivit, salijäsenet, kuntoilijat).

Vetäjän ei tarvitse olla "soudun ammattilainen", vaan tärkein juttu on olla sosiaalinen ja hallita perustekniikka soudusta. Pitää ryhmä kasassa.

Tällä hetkellä seuran spinningtoiminnan pyörittäminen painottuu muutamalle aktiiville ja se kuormittaa turhan paljon. Näistä muutamasta vetäjästä kolme on talvella/ keväällä paljon leireillä (Minna, Pekka ja Veikko) ja yksi todella aktiivinen (Katri) muuttaa opiskelemaan kokonaan toiselle paikkakunnalle. Kaipaamme kipeästi lisää vetäjiä, että spinngtunteja pystytään pyörittämään ja turvaamaan seuran toimintaa.

Oletko sinä kiinnostunut soutuspinning vetämisestä?
Ota yhteyttä toimistolle 0207 288760 tai info@vuoksensoutajat.fi

T: Vuoksen soutajat; Katri, Minna, Marjo, Päivi, Pekka ja Veikko